lauantai 15. heinäkuuta 2017



Kesäpäiviä puutarhassa.


Aronian alla piilossa on mun taimitarhani. Sieltä löytyy mm. sorvarinpensaan siementaimia, oksapistokkaasta kasvatettuja pajun, orapihlajan ja palsamipoppelin taimia sekä siemenestä kasvatettuja hevoskastanjan taimia.


Ja iso kasa karstaohdakkeen alkuja. Me ollaan äidin kanssa ohdakkeiden ja takiaisten ystäviä (ne on upean näköisiä ja niistä riittää ruokaa niin pörriäisille kuin linnuillekkin. Toki niistä on ruuaksi ja rohdoksi myös ihmisille) ja tarkoitus olisi saada niitä reilusti lisää kasvamaan ympäriinsä. Tällä hetkellä puutarhassa kasvaa karsta- ja maarianohdakkeita. Ojanreunaan on levinnyt (ehkä naapurin traktorin välityksellä) isotakiainen.


Yksi mun haaveistani on nyt täyttynyt: humalasalko!


Virmajuurta olen istutellut vuosien mittaan sinne tänne ja nyt se on jo levinnyt aika hyvin. Virmajuuri on yksi mun suosikeista, sen kukka on kaunis ja tuoksuu ihanalle (tämä jakaa mielipiteitä, jonkun mielestä se löyhkää kamalalle...) Varjossa kasvavan virmajuuren kukka on ihan valkoinen, kuvan kukka kasvaa valoisassa ja on ihana hento vaaleanpunainen.


Nurmikot on meiltä vihdoinkin melkein kokonaan kadonneet. Inhoan nurmikoita, tai erityisesti nurmikonleikkureita ja niiden leikkaamista. (Mutta kaikkein eniten vihaan siimaleikkureita, siinä on varsinainen helvetinkone!)



Nurmikoiden tilalla kasvaa nyt valkoapilaa, niittyhumalaa, leinikkiä, ratamoa, pihasauniota ja montaa muuta ihanaa kasvia.


Osa entisistä nurmikoista on nyt niittyä. (Osa sammalkasvustoa.)



Viime vuonna olin aika ahkera ja aikaansaava ja täytin yrttirohdosvarastoni kukkuroilleen. Tänä vuonna riittääkin sitten pienten täydennyssatsien valmistus. (Sinänsä oikein hyvä, koska tänä vuonna en tunne itseäni lainkaan ahkeraksi enkä aikaansaavaksi.)


Ekat kypsät mustikat. Löysin myös pari pikkuruista kuivettunutta kanttarellia ja yhden punikkitatin. Sadetta kaivattaisiin taas.




Olis luettavana tosi mielenkiintoinen kirja, mut en ole oikein kyennyt keskittymään. Naapurista kolmatta päivää pauhaava tympeä festarimelu tekee olon hermostuneeksi ja keskittymisen vaikeaksi.


Mahtaakohan meteli hermostuttaa jo eläimiäkin. Aamulla iso parvi variksia piti hurjaa mekkalaa pihalla ja kun mentiin katsomaan, ne tappelivat keskenään verissä päin. Ennenkun kerittiin väliin yksi oli jo ehtinyt menettää henkensä. En ole koskaan ennen vastaavaa nähnyt, niin hurjaa taistelua keskellä pihaa. Mikäköhän sen aiheutti? (Voikohan melu aiheuttaa tällaista aggressiivista käytöstä?)

4 kommenttia:

  1. I have been so enjoying the winter here, but seeing your photos, I can practically feel and SMELL summer, and it makes me long for it again. I've been thinking a lot about opposites, dualities, and how life dances between them, so being able to feel summer in my body, even in the middle of winter, seems like a gift. Thank you!

    VastaaPoista
  2. Ahhh, the glorious, super-abundance of Mother Nature... Make my soul sing :)
    And of course, in the midst of Life's abundance, there is Death... daily, small and large...
    xxx

    VastaaPoista